Täytyy myöntää, että on välillä kurjaa olla tiukka äiti ruoan suhteen. Varsinkin, kun tokaluokkalainen kysyy, että miksi meillä ei ikinä ole ollut niitä muroja, mitä muilla on??? Selitä nyt siinä sitten, että ne tiikerimurot ja suklaaherkut on tosi epäterveellisiä, eivätkä sovellu aamupalaksi ja siksi siellä luokassa on niin paljon levottomia lapsia, kun syövät valkoista sokeria aamupalaksi...No, onneksi lapsi hyväksyy jo nämä faktat...
On meillä kumminkin muroja, mutta sieltä terveellisemmästä päästä.
Suosikkeihimme kuuluu luomuna AmaranttiPOP, speltflakesit ja quinoamurot.
Amarantti POP:a on saanut jo vuosia mm. Ruohonjuuresta, mutta meille se on löytänyt tiensä vasta äskettäin. Amarantti POP koostuu paahdetusta luomu amarantista, joka on saatu aikaan kohdistamalla jyvään suuri paine. Lopputuloksena on popcornia muistuttava, vaahtokarkkimaisen pehmeä pieni jyvä, joka voidaan käyttää heti ja jolla on sama ravintosisältö kuin raa’alla amarantilla. Itse olen kokenut haastavaksi amarantin käytön muuten, koska en ole keksinyt miten saan minijyväset huuhdottua hyvin ennen keittämistä. Vaikka Popin mieltää muroksi, sitä voi käyttää lisänä myös salaatteihin, munakkaaseen,smoothieen, lettuihin, leipiin ja kekseihin, mihin vain keksii!
Näin maahantuoja Andesa kuvailee ravintoarvoja:
"Amarantti on saanut viime aikoina huomiota erityisen hyvien ravintoarvojensa ansiosta. Se sisältää 12-17% proteiinia ja korkean määrän välttämätöntä lysiini-aminohappoa, jota tuskin voi löytää muista viljalajeista. Amarantissa on korkea kuitupitoisuus ja alhainen tyydyttyneiden rasvojen pitoisuus. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat todisteita alentuneista kolesteroliarvoista niillä eläimillä, joille on syötetty amaranttia. Amarantissa on paljon rautaa ja kalsiumia kuten myös muita vitamiineja ja mineraaleja. Amarantti sisältää korkean määrän lysiiniä, metioniiniä ja kysteiiniä. Välttämättömät aminohapot ovat amarantissa tasapainoisessa suhteessa toisiinsa nähden. Tämä ravinnollinen runsaus ja tasapaino on keskeisen tärkeää kasvissyöjille. Alhainen sodiumpitoisuus ja tyydyttyneiden rasvojen olemattomuus jatkavat positiivisten ominaisuuksien listaa. Quinoan tapaan amarantti sopii gluteenittomaan ruokavalioon."
Kuulostaa erittäin hyvältä!!
Toinen, jota käytämme on Urtekramin luomu Spelt-murot. Niihin on lisätty hieman sokeria, mutta sekin on raakaruokoa, joten hyväksyn. Kaikkihan voi sitten itse lisätä makeutusta, jota haluaa.
Koostumus sama kuin maissi-muroilla, mutta hurjan paljon maukkaampia ja ravintoarvot kohdillaan.Tavallista vehnää enemmän proteiinia, kuitua ja vitamiineja sekä kivennäisaineita.
Kolmantena Makrobiosin luomu quinoamuro. Samantyyppinen kuin amarantti, käyttömahdollisuudet loputtomat. Pidän myös quinoan pähkinäisestä mausta. Muita tärkeitä pointteja tietysti hyvät ravintoarvot sekä gluteenittomuus. Lisäksi nämä vanhat viljat kiehtovat, quinoa on 5000 vuotta vanha kasvi, jota Inka-intiaanit kutsuivat "Ihmiskunnan Äidiksi".
Kyllä se meidän neitikin näistä tykkää vaikka välillä jo vähän ihmetteleekin, miksi kaiken pitää olla niin terveellistä. Minun puolestani voi syödä kavereilla niitä ei-niin-terveellisiä-ruokia, mutta kotona pysytään terveellisemmissä. Kun ei tuo kouluruokakaan, eikä iltapäiväkerhon välipala, ole vitamiineilla ja muulla hyvällä pilattua ;).
Kun vielä murojen sekaan lisää siemeniä, pähkinöitä ja marjoja, alkaa simppeli nopea aamupala olemaan kohtuu terveellinen.
Mitenkäs teillä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti